Tapahtumasta on jo useita vuosia aikaa mutta vaikuttaisi siltä että tilanne ei ole olennaisesti muuttunut. Kyseisen kaupungin terveyskeskuslääkäreiden potilasmäärä / päivä oli noin 7 siihen aikaan.
Apua
Kollega oli päätynyt suurehkon kaupungin terveysjohtajaksi ja kysyä minua apuun purkamaan yhden terveysaseman jonoa. Tein siihen aikaa omaan lukuuni eri tahoille keikkalääkärin töitä, enimmäkseen sellaisia vuoroja jotka eivät menneet muille lääkäreille kaupaksi.
Jonossa oli vajaa 100 potilasta. Terveysasemalla oli töissä vajaa 10 lääkäriä mutta jono vain sitkeästi pysyi. Sain suhteellisen vapaat käden miten organisoida jono purkamisen. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, noin kuukaudessa olin purkanut jonon pois, mukaan lukien kontrollikäynnit ja lausunnot.
Reilu puoli vuotta myöhemmin sama terveysjohtaja soitti ja sanoin että jono oli tullut takaisin.
Mikä tässä mättää?
Sitä saat mistä maksat. Terveyskeskuslääkärin ansiot eivät ainakaan kovin olennaisesti muodostu sen mukaan kuinka monta potilasta tulee katsottua työvuoron aikana. Päin vastoin, mitä tehokkaampi ja ahkerampi olet, sen enemmän sinulle valuu kaikenlaisia ovensuukonsultaatioita ja ylimääräisiä potilaita.
Mitä enemmän potilaita hoidat, sitä enemmän huolta ja murhetta keräät itsellesi. Lääkärin kannalta on parempi jahkailla 45 min yhden potilaan kanssa kuin katsoa kolme potilasta samassa ajassa. Iso osa lääkäreistä on neurootikkoja ja huolehtivat vapaa-aikanakin meniköhän se hoito tai arvio oikein. Naislääkäreiden itsemurhaluvut ovat aika karua luettavaa.
Mitä vähemmän potilaita, sen vähemmän huolta. Ja potilastyytyväisyyskin on kiireettömällä vastaanotolla ihan eri luokkaan kun 15 min kiireajoilla.
Terveyskeskuslääkärin ansiot eivät ainakaan kovin olennaisesti muodostu sen mukaan kuinka monta potilasta tulee katsottua työvuoron aikana.
Jono ei näytä olevan kenenkään vastuulla. Potilas joka pääsee hoitoon ja saa jonkun komplikaation, on lääkärin tontilla mutta jonoon kuoleva potilas ei näytä olevan kenenkään vika. Jono on kuin luonnonvoima jolle ei mitään pysty tekemään. Isoissa organisaatioissa jono on ulkoistettu yhteispäivystykseen tai vastaavaan jossa useimmiten nuori, suhteellisen kokematon (keikka)lääkäri yrittää kiireessä ratkoa ihmisten ongelmia jotka kuuluisi vastaanotolle.
Vapaa-aikaa ei veroteta progressiivisesti. Lääkäreiden ansiotaso on kohtalaisen hyvä perustyöajallakin ja kun useimmiten parisuhteessa toinenkin osapuoli on hyvätuloinen, lääkäreiden kannattaa vaihtaa kaikki ylityökorvaukset vapaiksi mikäli sellainen mahdollisuus on olemassa. Korkea verotus ei kannusta tekemään ylimääräisiä töitä.
Ratkaisuja?
Onko lääkärit siis työtä vieroksuvia laiskiaisia? Ei varsinaisesti. Kyse on enempi siitä että sosiaalirahoitettu järjestelmä pystyy takaamaan riittävät palvelu kaikille kun taas lääkärit haluavat tuottaa parasta kaikille niille jotka onnistuvat lääkäriin pääsemään. Terveyskeskusjärjestelmä on Suomessa eniten puhdasta sosialistista järjestelmää muistuttava palvelu. Keskushallinnoitu ja jäykkä, kykenemätön muuttumaan. Stahanovilaisen iskurityöläisyyden sijaan enempi Kafkan nuotittamaan toimintaa. Jos halutaan tarjota kaikille palvelua, palvelutaso ei voi olla nykyistä tasoa ilman että tehokkuus paranee merkittävästi.
Terveyskeskusjärjestelmä on Suomessa eniten puhdasta sosialistista järjestelmää muistuttava palvelu.
Puoliksi vitsillä keskusteltiin sen aikaisen terveysjohtajan kanssa että voisin tulla heille palkkatöihin. En ollut kiinnostunut eikä hän vakavissaan sitä ehdottanutkaan mutta todettiin että ainut tapa millä voisin tulla tällä työskentelytyylillä töihin asemalle olisi se että tekisin maanantain ja tiistai iltapäivään asti töitä ja loppuviikko on vapaata mutta palkka juoksee koko ajan. Mitään sellaista momenttia hänellä ei ollut käytössä että olisi voinut palkata lääkärin jonka tehtävänä on pitää jono liikkeessä, eli käytännössä katsoa sellainen 16-20 potilasta / päivä ilman että kyseinen lääkäri kokee tilanteen kovasti epäreiluksi aikaa myöten. Miksi heilua kun heinämies kun saman korvauksen vapaa-ajan menettämisestä saa katsomalla potilaan / tunti?
Euroopassa näkee paljon yhden tai kahden lääkärin vastaanottoasemia joissa omassa kodissa pidetään vastaanottoa. Lienee yritysmuotoisia nämä ja ansiot määräytynevät paljolti potilasmäärän mukaan. Tämän tyyppinen saattaisi toimia ihan hyvin Suomessakin. Voisin ihan hyvin katsoa muun yksityisellä työskentelyn ohessa jonkin verran julkisen puolen potilaita kotivastaanotolla nuppitaksalla mutta ongelma on tolkuttomaksi paisunut julkinen säätely. Kotivastaanoton perustamisen kustannukset nousevat niin suuriksi että niitä ei tulla Suomessa näkemään ilman merkittäviä lakimuutoksia.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Vaikea sanoa. Jonkinlainen kulminaatiopiste ehkä ollaan saavuttamassa mutta toisaalta on vaikea nähdä että tulisi mitään sellaista romahdusta joka yhtäkkiä synnyttäisi uuden ja paremman tavan toimia. Sama kriisi on jatkunut jo vuosikausia aika samanlaisena, nyt siitä sote-uudistuksen myötä vain mahdollisesti puhutaan enemmän.
Yksityisten sairaskuluvakuutusten määrä on vuosi vuodelta nousussa ja jossain vaiheessa tulee varmaan eteen tilanne jossa merkittävä osa veroja maksavasta kansanosasta maksaa itse (tai työnantaja maksaa) oman perussairaanhoitonsa mutta rahoittaa verovaroista entisenlaisen ja entisellä laajuudella toimivan terveyskeskusjärjestelmän. Tämä tulee varmasti aiheuttamaan parran pärinää tulevina vuosina.
Ideologinen vastustus muita toimintatapoja vastaan on kuitenkin niin kovaa että tällä bussilla jatketaan samaan suuntaan kuin ennenkin ja toivotaan että mahdollisesti tuleva rysähdys ei ole kovin tuhoisa.
Kirjoittaja on entinen vuokralääkärifirman toimitusjohtaja joka on työskennellyt yli sadassa eri terveydenhuollon organisaatiossa uransa aikana, koko Suomen alueella. Työskentelen nykyisin yksityisessä terveydenhuollossa, pääasiallisesti etätyössä.